Get the toolbox

Amerikkalainen herkku, banaanileipä

banaanileipä

Oletko törmännyt somessa kuviin banaanileivästä eli banana breadista? Minä törmäsin tähän herkullisen kuuloiseen välipalaan Instagrammissa ja oli pakko kokeilla itsekin. Banaanileipä on alun perin amerikkalainen leivonnainen, joka nimestään huolimatta on ehkä enemmänkin kakku kuin leipä.

Banaanileipään on hyvä käyttää mustuneet banaanit, ja muutkin ainesosat löytyvät ehkä jo valmiiksi kaapista. Ihanan mehevän leivonnaisen voi maustaa eri tavoin. Halutessaan siihen voi lisätä vaikkapa kardemummaa, kanelia, inkivääriä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä tai marjoja… Mitä päälle sitten? Olen kokeillut niin hilloa, juustoa kuin maapähkinävoitakin. Paras levite tähän mennessä on tainnut olla kuitenkin Nutella… Mutta se sopiikin kaiken kanssa 😉

Banaanileipä

Resepti on mukailtu Myllyn parhaan ohjeesta.

4 dl vehnäjauhoja
1½ dl fariinisokeria
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
1 dl voisulaa
4 banaania
1 dl maustamatonta jogurttia
2 kananmunaa

Sulata voi ja soseuta kolme banaania esimerkiksi tehosekoittimessa. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää voi, banaanisose, jogurtti ja kananmunat kuiviin aineisiin. Laita leivinpaperi leipävuokaan ja kaada taikina siihen. Leikkaa jäljellä oleva banaani pituussuunnassa kahtia ja lisää taikinan pinnalle koristeeksi. Paista 175 asteessa noin tunti.

Helppoa kuin mikä! Ja tätä voikin sitten syödä aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi – ja ehkä lounaaksikin jos olet ruokatottumuksiltasi kuten minä. Banaanileipä on parasta vähän tai kokonaan jäähtyneenä.

Oletko kokeillut banaanileipää? Ja hei, jaa parhaat päälliset kommenttiboksiin!

– Anniina

DIY: Röyhelöpaita kauluspaidasta

Tässä tuunauksessa yhdistyy kaksi ajankohtaista asiaa pukeutumisessa: ruudut ja röyhelöt. Keväällä Splitissä bongasin monen naisen päältä erilaisia ihania, jämäkästä paitakankaasta tehtyjä puseroita, joita yhdistivät hauskat röyhelöyksityiskohdat. Oli pakko saada oma röyhelöpaita.

Kuten Kirppisasut-postaussarjassa kirjoitin, parhaita kirppislöytöjä ovat mielestäni oikeasti vanhat, laadukkaat vaatteet. Sellaisen löysin Fidalta tätä tuunausta varten. Kuosi ja värikin olivat aivan nappiin. Paita oli ehkä kokoa 44, siis reilusti omaa kokoani isompi. Siksi siinä riitti materiaalia röyhelöihinkin.

DIY Röyhelöpaita kauluspaidasta

  1. Leikkaa paidan alaosa irti suunnilleen vyötärön kohdalta. Katkaise hihat kyynerpäiden yläpuolelta. Muista saumanvarat. Leikkaa kaulus tarkasti irti.
  2. Kavenna paita sivusaumoista ja hihoista sopivan kokoiseksi. Jos olet viitseliäs, ota myös olkapäistä sisään niin, että paita istuu hartioista (minä en ollut).
  3. Mittaa ja leikkaa helma sekä hihat haluamasi pituisiksi.
  4. Kiinnitä helma rypyttäen yläosaan. Apuna voi käyttää kuminauhaa tai sitten vekit voi asetella käsin. Mitä leveämpi helma on verrattuna yläosaan, sitä enemmän ryppyjä. Tähän paitaan tuli aika pienet röyhelöt, joten käsin asettelu onnistui hyvin.
  5. Ompele helma yläosaan suoralla ompeleella ja huolittele siksakilla.
  6. Kiinnitä ja ompele hihat samalla tavalla.
  7. Helman alareunaa ei ole tarvinnut leikata, joten sitä ei tarvitse myöskään päärmätä. Hihansuut pitää leikata auki, jotta niistä tulee tuollaiset leveät. Päärmää vielä hihansuut kaksitaitteisella päärmeellä.
  8. Silitä, valmis!

Se huono puoli näissä jämäköissä matskuissa on, että niiden silittäminen on ihan tuskaa 😀 Tämä silennyt pesun jälkeen sitten millään. Pesin paidan ensimmäistä kertaa vasta tuunailun jälkeen, vaikka se oli kirppikseltä. Koska kaulusta ei oikein voinut huolitella, siitä irtosi pesussa vähän lankoja, jotka siistin vielä jälkikäteen.

Mitäs tykkäät tuunauksesta? Ja onko sinuun iskenyt jo röyhelöhimotus? 😉

– Anniina

Projekti oman hiusvärin kasvatus päätöksessä – Mikä fiilis?

Olen värjännyt hiukseni viimeksi kaksi vuotta sitten. Siihen asti olin värjännyt, pääasiassa blondannut hiuksiani kymmenisen vuotta. Kesän 2015 aikana päätin, että kokeilen kasvattaa omaa väriä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Ja sillä tiellä ollaan.

Kirjoittelin vanhaan blogiini viime kesänä oman hiusvärin kasvattamisesta ja postaus nousi yhdeksi luetuimmistani. Siksi tuli mieleen päivittää, miltä tuntuu nyt, kun projekti on jo päätöksessä. Kurkkaa vuoden takainen postaus täältä.

Lähtötilanne oli siis käytännössä tällainen, kuva on kesältä 2012. En enää muista millaiseksi viimeisellä kerralla värjäsin, mutta samanlainen se oli myös kesällä 2015. Olihan ne eri vaalean sävyt kivoja silloin kun ne olivat kivoja, mutta nyt kun katson tätä kuvaa, niin tuohan on ihan keltainen tuo tukka. Olisi pitänyt ylläpitää paremmin.

Nämä kuvat ovat viime kesältä eli heinäkuussa 2016. Tuolloin olin tyytyväinen auringon vaalentamiin hiuksiini, värjätyn hiuksen ja luonnollisen värisen hiuksen rajaa ei juuri huomannut kuin tietyssä valossa.

Tuli talvi ja pimeä ja hiukset tummuivat. Tämä on otettu helmikuussa. Tyvestä puskee niin tummaa tukkaa etten meinaa uskoa sitä omakseni. Hiukset kiinni näytän ihan tummatukkaiselta, maantienharmaalta. Odotan keväistä Balkanin reissua ja kesää ja toivon että aurinko vaalentaa hiukseni taas niin, etten sorru ottamaan raitoja tai jotain.

Nyt sitten ollaan tässä tilanteessa. Parin viikon reissu Kroatiassa ja Montenegrossa on takana. Meille sattui suurimmaksi osaksi aurinkoisia päiviä ja seurailin joka ilta innoissani päällimmäisiin hiuksiin ilmestyneitä vaaleita raitoja ja valkoisiksi kärtsänneitä vauvahiuksia. En tiedä huomaako sitä oikeassa elämässä kukaan muu kuin minä itse, mutta näistä kuvista ainakin huomaa eron?

Tietysti nämä hiukset ovat sen väriset, että ne näyttävät eri valossa ihan eriltä. Vähän likaisina ne näyttävät heti tummemmilta, samoin alemmat hiukset ovat paljon päällimmäisiä tummempia. Mutta tärkeintä on se, että viihdyn tässä tukassa taas! Tummissa hiuksissa en tunne oloa yhtään itsekseni. Saisivat nuo olla vielä paljon vaaleammatkin, mielelläni ottaisin takaisin sen lapsuuden platinablondin, mutta tällä mennään. Vähän ajattelin noita edelleen altistaa auringolle, jos mahdollista.

Miksi sitten en värjää hiuksia enää?

No, ensinnäkin värjäysvälit alkoivat pidentyä siksi, etten raaskinut enää käyttää hiuksiini kovin paljon rahaa. Tietysti olisi ihanaa käydä kampaajalla vaikka joka kuukausi, mutta käytän opiskelijabudjettini ennemmin johonkin muuhun. Olen värjännyt paljon hiuksiani itse ja myös monta kertaa se on mennyt pikkuisen pieleen. En vain jaksanut enää, laiskotti. Onhan tää nyt tosi helppoa, kun ei ole mitään tyvikasvuja!

Toiseksi, olen enenevissä määrin kiinnostunut luonnollisuudesta, kuten luonnonkosmetiikasta, ekologisuudesta ja kaiken ylimääräisen, kemikaalien ja myrkkyjen vähentämisestä. Juu meikkaan ja käytän myös synteettistä kosmetiikkaa, mutta hiusvärit ovat tuntuneet helpolta jättää pois. (Samoin olen lakannut käyttämästä esimerkiksi hajuvesiä, suihkugeelejä ja synteettisiä kuorinta-aineita.) Ei muuten edes kestänyt kovin kauaa kasvattaa oma väri tällaisen pitkän polkan kanssa! Noin puolitoista vuotta.

Mitä ajatuksia sinulle herää hiusten värjäämisestä tai omasta hiusväristä? Kommentoi alle! 🙂

– Anniina

KIRPPISASUT: Liehulahkeet ja satulalaukku

Milja aloitti muutama viikko sitten postaussarjamme Kirppisasut. Samoin kuin Milja, minäkin kiertelen aika paljon kirppareilla etsimässä milloin mitäkin.

Rakastan menneiden vuosikymmenten tyylejä ja haaveilen löytäväni jotain ihanaa, oikeasti vanhaa ja laadukasta. Toisaalta ostan kirppareilta usein ihan simppeleitä perusvaatteita. Käytettynä saa edullisemmin kuin kaupasta ja kirppisostoksista tulee aina vähän parempi mieli, eikö?

Koska trendit kiertävät kehää, kirppareilta löytää monesti myös niitä juttuja, jotka ovat nyt pinnalla, mutta hieman vanhempana versiona. Yhdistelemällä tai vähän tuunaamalla ne saa oikein mainiosti tuotua tähän päivään. Eniten kirppiksiltä tuntuu löytyvän aina sitä noin kymmenen vuotta vanhaa muotia, josta kaikki haluavat eroon. Tällä hetkellä se on sitä omaa yläaste- ja lukioaikaani: matalia vyötäröitä, tissivöitä, tunikoita, legginssejä ja ylipäätään kaikkea kulahtanutta trikookampetta.

2000-luvulta on tullut jo paljon trendejä uusiokäyttöön, se vuosikymmen ei itselleni oikein (vielä) nappaa. Ysäri- ja kasarivaatteita onkin jo vaikeampi löytää, sitä vanhemmista nyt puhumattakaan. Nämä leveälahkeiset pöksyt ovat kyllä varmaan jostain vähintäänkin 90-luvulta lapuista päätelleen. Merkki on Karoliina, josta ei löydy ainakaan Googlesta mitään tietoa.

Housuissa on myös tosi korkea ja kapea vyötärö. Sekin kielii menneistä vuosikymmenistä, että nämä ovat kokoa 40 mutta vastaavat varmasti nykyistä 36-38. Ihmiset taisivat ennen olla pienempiä tai ainakin koot vanhoissa vaatteissa ovat usein tosi pieniä.

Pikkuisen satulalaukun bongasin Facebookin Jyväskylä kirppikseltä. Kaikki pikkulaukkuni ovat olleet niin kovassa käytössä, että ne olivat kuluneet loppuun, joten löytö tuli hyvään saumaan. Myyjä kertoi laukun olevan tamperelaisen Kenkäpaja Pihkan Pieni Vanja. Laukun ovh on 199 € ja maksoin tästä kaksikymppiä, voitteko uskoa! Kannattaa tsekata nuo Pihkan sivut, tosi kauniita tuotteita ja kaikki valmistetaan käsityönä Tampereella.

Tekonahkatakki: H&M // Neule: Esprit
Housut: Second hand // Kengät: Superga // Laukku: Second hand

Mitä sinä metsästät kirppareilta?

– Anniina

Äitienpäivän sokerikeksit (Sugar cookies)

Sokerikeksit eli amerikkalaisittain sugar cookies ovat helppoja ja nopeita valmistaa, ja niiden koristelussa vain mielikuvitus on rajana. Äitienpäiväksi tein yksinkertaiset pyöreät keksit, jotka päällystin sokerimassasta tehdyllä laatalla. Laattaan leimasin teemaan sopivan tekstin ja kiinnitin sen keksiin lime curdilla.

Löysin viime viikolla Tigerista pitkään etsimäni kirjainmuotit leivontaa varten. Alun perin innostuin tekstikekseistä joulun aikaan, kun bongasin Mini & Me -blogista ihanat tekstipiparit. Minna Bakesin ja heidän superkauniiden leipomustensa seuraaminen somessa on myös saattanut hieman vaikuttaa tähän innostukseen…

Kun sitten olin löytänyt kirjainmuotit, alkoi ankara googlaaminen, millaisiin kekseihin niitä oikein voisi käyttää. Yksi vaihtoehto on tietysti leimata tekstit suoraan taikinaan, kuten Mini & Me -blogissa pipareihin. Tähän tarkoitukseen parhaita ovat varmasti sokerikeksit, joiden taikina oikeastaan muistuttaa käsitellessä paljon piparitaikinaa. Taikinan tulee olla sellaista, ettei se juuri kohoa tai muuta muotoaan uunissa, jotta teksti ei mene pilalle. Vähän innostuin noista sokerikekseistä ja leivoin niitä useampia erilaisia, niistä lisää myöhemmin.

Toinen vaihtoehto kirjainten painelulle on erilaiset kaulittavat massat, joita käytetään ehkä useammin kakkujen kuorruttamiseen. Näitä ovat siis ainakin marsipaani-, vaahtokarkki- ja sokerimassat. Massojen eroista löytyy kätevä tietopaketti esimerkiksi Kinuskikissalta. Koska silloin kun saan jonkun idean päähäni, haluan toteuttaa sen just heti nyt, päädyin kaupan hyllyltä valmiina löytyneeseen keltaiseen sokerimassaan.

Sokerimassan käsittely toi mieleeni muovailuvahaleikit. Massa kovettuu nopeasti, joten kaikki mitä ei juuri ole työstämässä, kannattaa pitää kannellisessa rasiassa. Massaa on helppo käsitellä, kunhan käyttää tarpeeksi tomusokeria kaulitessa. Koristelaattojen teko onnistuu hyvin sillä aikaa, kun keksitaikina on jähmettymässä jääkaapissa. Kun sokerimassalaatat olivat hieman kovettuneet, ne tarttuivat jäähtyneisiin kekseihin hyvin lime curdilla.

Sokerikeksien reseptin nappasin Lunni leipoo -blogista. Ohjeessa keksit muotoiltiin käsin, mutta itse halusin aivan tasaisia keksejä, joten kaulin taikinan ja otin siitä pyöreitä pikkuleipiä muotilla (Kiroileva siili -lasilla).

Sokerikeksit

120 g voita
1 ¼ dl sokeria
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
3 ½ dl vehnäjauhoja
½ rkl leivinjauhetta

Vaahdota pehmeä tai sula voi ja sokeri. Lisää kananmuna, vatkaa lisää. Lisää vaniljasokeri sekä vehnäjauhot ja leivinjauhe siivilän läpi. Sekoita tasaiseksi ja laita jääkaappiin jähmettymään noin tunniksi. Muotoile keksit. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 10-12 minuuttia. Keksit eivät ota juuri väriä uunissa ja palavat helposti (kuten piparit). Anna jäähtyä ja koristele.

Miten sinä muistat äitiä sunnuntaina? Itse aion vielä leipoa jonkun ihanan kakun, kuten aina kun on aihetta 😀

– Anniina