DIY: Sudenkorentoheijastin



sudenkorentoheijastin
Sudenkorentoheijastimet tuntuvat olevan tämän syksyn juttu. Korennon siivet syntyvät heijastinkankaasta ja ranka eri kokoisista helmistä.

Oletko törmännyt tänä syksynä näihin heijasinkankaasta ja helmistä tehtyihin sudenkorentoihin? Minusta tuntuu, että näitä tulee vastaan nyt joka paikassa, blogeissa ja Pinterestissä. Sinooperissa (miten kivaa, että Jyväskylässä on taas Sinooperi ja vieläpä keskustassa) oli myös korentoheijastimia esillä, ja myytiin valmiita askartelupakkauksiakin näiden tekemistä varten.

Meiltä löytyi kotoa kaikki muut tarvikkeet paitsi heijastinkangas, joten äitini pyysi minua askartelemaan näitä hänelle. kangasta löytyi 5 cm paksuisena nauhana Sinooperista, ja tuo koko riitti juuri sopivasti korennon siipiä varten.

Sudenkorentoheijastin

Heijastinkangasta/nauhaa
Yksi isompi helmi ja neljä pienempää
Nahkanauhaa tms. lankaa
Papukaijalukko
Sakset

1. Leikkaa heijastinkankaasta kaksi samanlaista siipipalaa. Kannattaa piirtää aluksi kaava vaikka kopiopaperille, jonka avulla leikkaa samanlaiset kappaleet. Leikkaa paloihin neljä viiltoa kuvan osoittamalla tavalla.

2. Pujota nauha papukaijalukkoon ja isoin helmi läpi kaksinkertaisesta nauhasta.

3. Aseta siipipalat nurjat puolet vastakkain ja pujota nauha viilloista.

4. Pujota vielä neljä pienempää helmeä nauhaan ja kiristä nauha niin, että siipipalat litistyvät keskeltä. Tee helmien päähän solmu ja katkaise ylimääräinen nauha.

Sudenkorentoheijastimet ovat mielestäni aika söpöjä ja heijastimiahan tarvitsee aina. Näiden tekeminen on myös ihan super helppoa!

Oletko sinä törmännyt korentoheijastimiin tai kenties jo askarrellut?

– Anniina

Mitä sanoisin 15-vuotiaalle itselleni? 25 oivallusta perjantaihin



Mietitkö koskaan, miten olet muuttunut vuosien aikana? Välillä ainakin minusta tuntuu, etten ole kasvanut tai kehittynyt ollenkaan. Mutta kun tarkemmin mietin, olen erittäin onnellinen etten ole enää 15-vuotias.

Vaikka vanheneminen saattaa välillä tuntua ahdistavalta, pääosin olen sitä mieltä, että elämä tuntuu koko ajan paremmalta. Tietysti tieto myös lisää tuskaa ja nykyisin murehtii sellaisia asioita, mistä ei kymmenen vuotta sitten ollut harmaintakaan aavistusta (napajäätiköt, ydinkokeet, presidentit, pakolaiset, opintotuen leikkaukset, you name it). Nyt ne silloiset murheet tuntuvat vähän typeriltä, vaikka tietysti ne olivat silloin totisinta totta.

Kun mietin sitä 15-vuotiasta tyttöä, tulee vähän nolo olo ja samalla haluaisin vain halata sitä ja kertoa täältä tulevaisuudesta, että kaikki järjestyy ihan oikeasti. (Ehkä ajattelen kymmenen vuoden päästä taas samalla tavalla nykyisestä itsestäni?)

Mitä sitten haluaisin tarkemmin sanoa?

1. Elämää ei voi suunnitella vaikka kuinka haluaisit.

2. Vapaa-aika on arvokasta. Sillä kannattaa tehdä juuri sitä, mitä haluaa eikä sitä, mitä tuntuu että pitäisi haluta tehdä.

3. Jos vaatteet kiristävät, osta isompia vaatteita.

4. Sillä, mitä muut ajattelevat sinusta, ei ole väliä. Vain harvojen mielipiteillä on merkitystä, eikä heidänkään aina.

5. Älä tuhlaa kaikkia rahojasi ja lopeta se turhien tavaroiden shoppailu het alkuunsa.

6. Rakasta kroppaasi. Rakasta jalkojasi, joilla voit liikkua paikasta toiseen. Rakasta käsiäsi, joilla voit kirjoittaa, ommella, leipoa, valokuvata ja halata. Vaikka se on kaikkein vaikeinta, rakasta vatsaasi, koska siellä on monta tärkeää elintä. Ja rakasta aivojasi, jotka mahdollistavat ihan kaiken. Rakasta sitä, että kroppasi toimii, ja kohtele sitä hyvin.

7. Olet muutakin kuin työsi. Älä anna työn olla koko elämä.

8. Oikeat ystävät eivät katoa minnekään, vaikka ette näkisi vuoteen ja olisitte aivan eri elämäntilanteissa ja aivan erilaisia ihmisiä muutenkin. Jotkut pysyvät silti ja se on aika uskomatonta.

9. If you have to force it, leave it. Relationships, friendships, yoga poses, perfect ponytails. Let that shit go.

10. Ei ole mitään, mitä tarvitsisi saavuttaa johonkin tiettyyn ikään mennessä. Älä hätäile.

11. Kukaan muukaan ei tiedä, mitä hittoa on tekemässä. Sen näkee sitten.

12. On ok olla tylsä. Sitä paitsi määrittele tylsä?

13. Elämä on kivempaa, kun jaksat iloita pienistä asioista. Ihastele taivasta, syksyn lehtiä ja osta se suklaapatukka.

14. Kaikki ajattelevat pääasiassa vain itseään, eivät sinua. Mieti, miten vapauttavaa!

15. Hengitä, hengitä, hengitä.

15. Joku kyllä tykkää susta. Aika monikin, itse asiassa.

16. You are what you do, not what you say you do.

17. Olet monella tapaa etuoikeutettu.

18. Kaikkea ei voi saada.

19. Suhtaudu herkkyyteen vahvuutena.

20. Sun hiukset on ihan hyvät.

21. Muiden menestys ei ole sinulta pois. Auta muita miettimättä, miten itse hyödyt siitä.

22. Älä hukkaa itseäsi.

23. Älä tuhlaa aikaasi ihmisiin, joiden seurassa on paha olla.

24. Avaa suusi silloin, kun täytyy.

25. Karvoja ei tarvitse ajella, mutta saa ajella.

Arvaatkos nyt mikä päivä tänään on? No mun 25-vuotispäivä!

– Anniina

Tervetuloa syksy! 5 parasta juuri nyt



Olen ehdottomasti syysihminen! Asiaan voi tietysti vaikuttaa se, että olen syntynyt syksyllä ja omiin synttäreihin, koulun ja kaiken uuden alkuun liittyvä innostus ja jännitys on jäänyt päälle. Rakastan syksyn fiilistä, sitä miten tuntuu, että on jotenkin luvallisempaa olla ihan rauhassa ja kotona.

Mainitsin aiemmin, että vietin kesän töissä pääkaupunkiseudulla. Kesä oli erittäin onnistunut, mutta on aivan ihanaa olla kolmen kuukauden matkalaukkuelämän jälkeen taas kotona. Olen siis jotenkin erityisen fiiliksissä syksystä tänä vuonna.

Kahden kaupungin välillä ravaamisen jälkeen tuntuu luksukselta, että ei tarvitse lähteä minnekään. Nyt kun opinnot eivät ole vielä alkaneet eivätkä syksyn työkuviot varmistuneet, nautin siitä, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Olisiko tämä voinut jatkua vähän pidempään kuin viisi päivää, pliis?

Onneksi fiilistelyä voi jatkaa, vaikka arki pian pyörähtääkin taas täysillä käyntiin. Usein se innostus jää jonnekin arjen jalkoihin, mutta yritän parhaani.

5 parasta juuri nyt

1. Aurinkoiset päivät ja tunnelmalliset illat. Koko Jyväskylässä oloni ajan on ollut upeita aurinkoisia päiviä. Kävin jopa juoksemassa Harjun portaita, kun eräs ystäväni huijasi mut siihen (luulin että mennään vain kävelemään)!

Eilen käytiin pyöräilemässä Tuomiojärven rannalla ja ihasteltiin upeaa auringonlaskua. Oli kylmä enkä ollut tajunnut laittaa hanskoja ja pipoa. Kotiin tullessa oli niin ihanaa mennä saunaan. Tuntui, että syksy on nyt täällä.

2. Oma koti. Asuin kesän sukulaiseni luona, joten miten ihanaa onkaan nyt olla omassa kodissa omien tavaroiden keskellä. Toisaalta havahduin taas siihen, miten paljon tätä tavaraa onkaan. Seisoin ensimmäisenä päivänä kokonaisen vaatekaappini edessä enkä tiennyt mitä laitan päälle, kesällä ei ollut juuri koskaan sitä ongelmaa, kun vaihtoehtoja oli rajatusti.

Olen ollut viime aikoina tosi inspiroitunut sisustamaan pitkästä aikaa. Kaikki alkoi siitä, kun vierailimme Miljan kanssa Alvar Aallon kotitalossa Munkkiniemessä (siitä lisää myöhemmin!). Olen potenut pitkään lievää sisustusangstia, koska tämä meidän 80-luvun asuntomme on hieman tunkkainen. Nyt olen kuitenkin pistänyt monet tekstiilit uusiksi ja tuntuu taas ihan hyvältä. Vielä pitäisi keksiä ainakin verhot olohuoneeseen.

3. Tuoreet vihannekset ja kasvikset. Sadonkorjuun aika on ihanaa, kun tuoreita ja kotimaisia kasviksia on paljon tarjolla ja niitä saa edullisesti. Kesän aikana tuli kokkailtua aika vähän ja sen sijaan syötyä ihan liikaa eineksiä (miten ihmiset oikeesti tekee sen, syö terveellisesti ja käy töissä?). Päätin, että kun tulen kotiin, panostan raikkaaseen, kevyeen ja puhdistavaan kasvisruokaan.

Törmäsin töissä puhdistuskuureista kirjoittaessani tähän Katja Kokon 7 day simplifying detox -reseptipankkiin ja olen ottanut sieltä käyttöön monta reseptiä. Tähän mennessä olen tehnyt mehuja, smoothieita ja punajuuri-fenkolisosekeittoa. Vaikka kutsun tätä ruotuun palaamistani puhdistuskuuriksi, olen kyllä syönyt tässä viiden päivän aikana myös yhden pitsan ja hampurilaisen. Rajansa kaikella!

4. Uudet harrastukset. Syksy on uusien harrastusten aloittamisen aikaa ja lapsena mulla olikin ihan älyttömästi harrastuksia. On niitä toki vieläkin, mutta ne ovat vähän erilaisia. Kuten tämä blogi, sitä voi tehdä silloin kun huvittaa. Välillä kaipaa jotain säännöllisempää harrastusmenoa ja tänä vuonna olenkin ilmoittautunut keramiikkakurssille!

Koska luonnollisestikin olen kirjoittanut viime aikoina todella paljon, huomaan että kaipaan vahvasti jotain muuta luovuuden ja itseilmaisun kanavaa. Vaikuttaa siltä, että kuvallinen ilmaisu kiinnostaa nyt pitkästä aikaa. Ostin öljyvärit ja aion maalata taulun. Aloitin myös bullet journalin, jonne aion paitsi alkaa pitää päiväkirjaa, harjoitella piirtämistä.

Jos vielä saisin pari uutta harrastusta, niin menisin laulu- ja tanssitunneille. Mutta harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia.

5. DIY-jutut. Tämäkin on harrastus, mutta ei uusi vaan ihan vanha ja erityisen lemppari. Suoraan sanottuna tuntuu, että tämä blogi on ollut mun osalta hieman hunningolla koko kesän. Yllättävän hyvin sain ulos sen postauksen viikossa (miten ihmiset oikeesti tekee sen, bloggaa ja käy töissä?), mutta en juuri ehtinyt keskittyä. Ideoita riittää, mutta aika niiden toteuttamiseen ei ollut – ja nyt on! Jipii!

Mikä sinusta on parasta syksyssä?

– Anniina

DIY: Helppo pyykinpesuneste

Milja in GENERAL
20/08/2017



En ole ikinä aiemmin tehnyt itse pyykinpesuainetta. Nyt päätin kokeilla, sillä löysin netistä todella helpon ohjeen. Raaka-aineita tulee seokseen vain kolme: marseillesaippuaa, kiehuvaa vettä ja ruokasoodaa. Kaikki nämä aineet sekoitetaan yhteen ja seos on valmis. Eikö vaikutakin helpolta?

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut tekeväni itse pyykinpesuainetta, sillä olen pohtinut, että miksi täytyisi käyttää keinotekoisia kemikaaleja, jos kerta pyykinpesu onnistuu luonnollisistakin raaka-aineista. Lisäksi olen pohtinut pyykinpesuaineiden vaikututusta atooppiseen ihooni. Minulle tuleen nimittäin taipeisiin ihottumaa, yleensä niihin kohtiin, joihin vaatteiden reunat osuvat. En tiedä voiko pesuaineella olla tekemistä asian kanssa vai ärsyyntyykö ihoni vain vaatteen sauman aiheuttamasta mekaanisesta ärsytyksestä. No, joka tapauksessa aion ainakin toistaiseksi pestä pyykkini itsetehdyllä pyykinpesunesteellä, kävi miten kävi!

Anniina jakoi aiemmassa blogissaan ohjeen itsetehtyyn pyykinpesujauheeseen. Pyykinpesuaineita on mahdollista tehdä monista eri ainesosista, joita saa tilattua erilaisista nettikaupoista. Minä päätin mennä sieltä mistä aita on matalin, joten käytin pesunesteessä sellaisia raaka-aineita, joita löytyy ihan tavallisista kaupoista. Ehkä ensi kerralla voisin kokeilla myös muita ainesosia.

 

pyykinpesunestepyykinpesuneste

 

DIY helppo pyykinpesuneste:

Tarvikkeet:

raastin
keittiövaaka (itse jaoin saippuan osiin ja sen perusteella laskin saippuan painon suunnilleen)
sopivan kokoinen pullo

Ainesosat:

75g marseillesaippuaa
1,5 l vettä
1-2 dl ruokasoodaa
(20 tippaa eteeristä öljyä)

 

Tee näin:
  1. Raasta marseillesaippua. Kannattaa tarkistaa saippuan ainesosat, sillä aito marseillesaippua sopii käsittääkseni parhaiten pyykinpesuun. Esimerkiksi ns. kissasaippuaan on lisätty eläinperäisiä ainesosia, joten sitä en käyttäisi.
  2. Kaada raastettu saippua ja sooda pulloon.
  3. Keitä 1,5 litraa vettä. Kaada kuuma vesi pulloon saippuan ja soodan päälle. 
  4. Kun seos on liuennut, lisää halutessasi 20 tippaa eteeristä öljyä. Eteerisen öljyn lisääminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Kannattaa muistaa, että jotkut tuoksut voivat allergisoida eli öljyjä kannattaa käyttää harkiten!

 

Tein ensimmäisellä kerralla vain puolikkaan määrän eli puolitin kaikki tarvittavat ainesosat. Satsi mahtui mainiosti tuohon viikonloppuna kirpparilta ostamaani lasipulloon. Yön aikana seos oli hieman sakkautunut, joten sekoittelin sitä grillitikulla. Laitoin joukkoon myös tilkan kuumaa vettä. Olen lukenut, että näin saattaa käydä, mutta pesuaine on sakkautumisesta huolimatta käyttökelpoista.

Suunnitteilla olisi, että tekisin myös itse yleispuhdistusainetta suihkepulloon. Täytyy vain vielä etsiä jokin hyvä ohje. Oletko sinä tehnyt itse pesuaineita?

 

-Milja

Miten napata unelmaduuni? 6 hyväksi havaittua vinkkiä



Millainen on sinun unelmatyösi? Kysymys, joka aiheuttaa hieman ahdistusta ainakin minussa. Usein sitä ajattelee, että unelmatyön pitäisi olla sellainen, jossa on lopun elämäänsä. Unelmatyö ei koskaan kyllästytä tai turhauta, ja viidenkymmenen vuoden ajan pomppaat sängystä joka aamu into piukeana… vai?

Harvemminhan se nykyaikana näin meneekään, joten miksi pitäisi edes yrittää ajatella jotain lopullista unelmaduunia? Minulla ei sellaista (enää) ole. En vain usko, että sellaista on olemassa, vaan kaikelle on aikansa. Maailma muuttuu niin nopeasti, ja sitä mukaa ammatit muuttuvat ja niitä tulee uusia.

Unelmatyö sen sijaan on minulle se, jossa kaikkein eniten haluaisin olla juuri nyt. Mikä olisi parasta, mitä voisit päästä tekemään tässä hetkessä ja tällä kokemuksella? Mitä haluat oppia ja mikä veisi sinua urallasi eteenpäin?

Olen parin viimeisen vuoden aikana työskennellyt jo useampaan kertaan tällaisen unelmaduunin parissa. Olen ollut harjoittelijana kustantamossa, tuottanut blogisivustoa, avustanut viestintätoimistoa ja viimeisimpänä toimitusharjoittelijana Annassa. Miten tällaisiin paikkoihin sitten pääsee?

6 vinkkiä, miten napata unelmaduuni

1. Älä tuijota työpaikkailmoituksia. Kolmea noista luettelemistani työpaikoista yhdistää se, että niihin ei haettu työntekijää. Otin itse yhteyttä yrityksiin, kerroin mitä haluaisin tehdä ja sain paikan. Suurin osa työpaikoista ei koskaan tule avoimeen hakuun. Aina yritykset eivät edes tiedä tarvitsevansa sinua, ennen kuin näkevät sinut. Pidä siis silmät auki, ja mieti missä organisaatiossa haluaisit työskennellä ja mitä voisit siellä tehdä. Motivaatio näkyy ulospäin!

2. Keksi itsesi. Tämä on ehkä se vaikein homma. Mutta kun tiedät, kuka olet, osaat myös kertoa sen mahdollisille työnantajille. Mitä sinä osaat parhaiten? Mitä haluat tehdä? Kun tiedät näihin kysymyksiin vastauksen (huom. tällä hetkellä), pystyt muodostamaan käsityksen itsestäsi ja siitä, miten markkinoit itseäsi työrintamalla. Oletko esimerkiksi hyvällä visuaalisella silmällä varustettu koodari, bisnesvaistoinen web-analyytikko tai pilkkusäännöt osaava some-taituri? Mieti, mikä voisi erottaa sinut muista.

3. Ole kiva. Tämä on se kohta, jossa käsken verkostoitua. Vihaan tuota ilmausta, mutta verkostoitua voi kuitenkin todella monella eri tavalla. Nykypäivänä verkostoituminen verkossa (heh) on helppoa. Seuraile kiinnostavia ihmisiä somessa, kommentoi ja liity esimerkiksi ammatillisiin Facebook-ryhmiin. Kun ensin olet keksinyt itsesi, sana saattaa alkaa yllättävästi kiertämään. Kaverit ja kavereiden kaverit voivat suositella sinua eteenpäin ja tsadaa! Verkostoja syntyy. Samaa kannattaa tehdä tietysti itsekin, koska kun olet kiva muille, muut ovat kivoja sinulle. Muiden auttaminen ei ole sinulta pois.

4. Hakemus, CV ja some kuntoon. Työhakemus on siitä vaikea laji, että harvoin näemme kenenkään muiden tekemiä hakemuksia, pelkästään omamme. Aika moni taitaa olla kovin kiinni siinä perinteisessä hakemusmallissa, jonka pohjan voi katsoa jostain työnhakusivustolta.

Tietysti riippuu alasta ja siitä, millaista työpaikkaa olet hakemassa, mutta ainakin luovilla aloilla kannattaa pistää itsensä vähän likoon. Älä ole tylsä. Muista myös kirjoittaa hakemus siitä näkökulmasta, mitä sinä voisit tarjota työnantajalle sen sijaan, että kertoisit pelkästään miksi sinä haluaisit paikan. Osoita tuntevasi yritys, ja näytä motivaatiosi esimerkiksi ehdottamalla konkreettisia ideoita.

Ansioluettelonkaan ei tarvitse olla se kaikkein perinteisin, mutta pysy silti yksinkertaisessa ja selkeässä ilmaisussa. Räätälöi CV jokaiseen hakemaasi työpaikkaan sopivaksi. Jos työkokemusta on jo jonkin verran, ei ihan kaikkia alaan liittymättömiä kesätöitä tarvitse mainita. Sen sijaan että pelkästään luettelisit tittelisi, kirjoita auki työtehtäväsi, mitä opit ja millaisia tuloksia sait aikaan.

Viimeisimpänä tsekkaa somesi kuntoon, varsinkin jos mainitset ne CV:ssäsi. Tämäkin on tietysti hyvin alakohtaista, mutta esimerkiksi median, viestinnän ja markkinoinnin parissa työskennellessä sosiaalisen median käyttö kuuluu olennaisesti asiaan.

5. Soita. Ei mikään uusi neuvo tämäkään, mutta kuinka usein olet oikeasti soittanut mahdolliselle työnantajalle, esitellyt itsesi puhelimessa ja osoittanut sillä tavalla kiinnostuksesi ja motivaatiosi työpaikkaa kohtaan?

Kasvokkain tapaaminenkin on tietysti hyvä vaihtoehto paikasta riippuen. Harvassa paikassa pomo sattuu olemaan paikalla juuri silloin, kun pamahdat sinne tai sitten työpaikka on sellainen, jonne ei voi noin vain ilmaantua, vaan pitää varata tapaaminen.

6. Älä luovuta. Kuinkakohan usein olen ajatellut, että minusta ei tule koskaan toimittajaa, kukaan ei lue mun blogia, mun valokuvat on aina vaan surkeita, enkä kirjoita koskaan sitä kirjaa?

Fiilis siitä, että tämä ei ole totta, en ansaitse tätä paikkaa, en osaa, APUA. Siis se huijarisyndrooma. Työsopimuksen kirjoittamisen jälkeen iskee pieni paniikki, kun tajuaa että nyt mun pitää oikeasti mennä sinne töihin ja tehdä niitä asioita, joista haaveilin.

En tiedä miten tästä tunteesta pääsee täysin yli, mutta ei auta kuin hyväksyä se, että unelmien toteuttaminen on usein aika pelottavaa. Tuskin olet onnistunut huijaamaan itsellesi työpaikkaa, vaan rekrytoijat ovat päättäneet ottaa juuri sinut. Siispä opettele, harjoittele, kysy ja pidä pää pystyssä.

Mitä unelmatyö sinulle tarkoittaa? Oletko joskus saanut kovasti haaveilemasi työpaikan ja miten?

– Anniina